Italiansalaatti

Rapea kanasalaatti - Insalata croccante con pollo

2012-03-04T17:24:00.001+01:00

Varsin pitkän kylmän kauden jälkeen aurinko tuli vihdoinkin esiin myös täällä Italian itärannikolla, ja minun alkoi pitkästä aikaa tehdä mieli kevyttä kanasalaattia. Ehkä syynä oli kylmyys (meilläkin itärannikolla satoi lunta kahden viikon ajan, mikä on historiallisesti ainutlaatuista tällaiselle merenrantakaupungille), mutta olen valmistanut alkuvuoden jälkeen tavallista enemmän keittoja, höyryäviä uunipaistoksia ja varsin raskaita pataruokia. Ja varsin paljon herkullisia torttuja, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa… :) Sain joka tapauksessa inspiraation valmistaa kevyttä ja rapeaa kanasalaattia. Käytin kanapalojen maustamiseen ihanaa keralan curry –mausteseosta, jonka ostin viime reissulta Lontoosta (www.spicemountain.co.uk). Jos taistelet päivittäisten kiireiden kanssa, mutta haluat lounaaksi jotain herkullista, kevyttä ja nopeasti valmistuvaa, tämäntyyppinen kanasalaatti on oiva vaihtoehto! :) Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

500 g (maustamattomia ja marinoimattomia) kanasuikaleita

valmis sekoitus erilaisia salaatteja (roomansalaattia, sinappikaalia, pikkupinaattia, tammenlehtisalaattia jne.)

1 salottisipuli

100 g mustia oliiveja

säilöttyjä parsoja

4 viipaletta kokojyväpaahtoleipää

akaasiahunajaa

Dijonin sinappia

keralan kurry –mausteseosta tai jotain muuta currymausteseosta

oliiviöljyä

yrttisuolaa

balsamiviinietikkaa

mustapippuria

1 valkosipulinkynsi

Paahda paahtoleivät pinnalta rapeiksi. Kuori ja halkaise valkosipulinkynsi ja hankaa valkosipulia paahdettujen leipäviipaleiden pintaan. Leikkaa leivänpalat kuutioiksi. Paista kanasuikaleet parissa ruokalusikallisessa öljyä. Lisää hieman suolaa, loraus soijakastiketta ja 2 tl keralan curry –mausteseosta. Jätä kypsät kanasuikaleet jäähtymään hetkeksi. Leikkaa sipuli suikaleiksi ja kourallinen säilöttyjä parsoja muutaman senttimetrin pituisiksi paloiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Valmista kastike oliiviöljystä ja balsamiviinietikasta, joihin lisäät 3 tl akaasiahunajaa, 3 tl karkeaa Dijonin sinappia sekä yrttisuolaa ja mustapippuria maun mukaan. Sekoita kastike salaattiin ja tarjoile heti.

Dopo un periodo freddo alquanto lungo il sole si è finalmente fatto vedere anche qua nella cosa est italiana. A me, intanto, dopo tanto tempo è venuta voglia di mangiare una insalata di pollo leggera. Forse è stato per il freddo (anche qua nella costa est ha nevicato per due settimane, una cosa unica nella storia di una citta di mare come la nostra), ma dall’inizio dell’anno ho preparato particolarmente spesso zuppe, sfornati fumanti e stufati alquanto pesanti. E tante torte deliziose, di cui parlerò nel prossimo post… :) In ogni caso, mi è venuta l’ispirazione per preparare un’insalata di pollo leggera e croccante. Per insaporire il pollo ho usato la miscela di spezie Keralan Curry, che ho comprato durante il mio ultimo viaggio a Londra (www.spicemountain.co.uk). Se combattete contro la fretta ogni giorno, ma non volete rinunciare a un pranzo gustoso, leggero e veloce da preparare, questo tipo d’insalata di pollo è una buona alternativa! :) Buona serata domenicale a tutti!

500 g di petto di pollo tagliato a strisce

un mix pronto di diversi tipi d’insalata (ad esempio lattuga romana, rucola, spinacino, lattughino rosso etc.)

1 scalogno

100 g olive nere

asparagi sott’olio

4 fette di pane integrale da tostare

miele d’acacia

senape di Dijon

miscela di spezie Keralan Curry o qualche altra miscela di spezie al base di curry

olio d’oliva

sale alle erbe

aceto balsamico

pepe nero

1 spicchio d’aglio

Fate tostare le fette di pane. Sbucciate e tagliate a metà lo spicchio d’aglio e strofinate le fette di pane con esso. Tagliate le fette di pane a quadretti. Friggete le strisce di pollo in un paio di cucchiai d’olio. Aggiungete un poco di sale, versate sopra un po’ di salsa di soia e condite con 2 cucchiaini di mischela di spezie Keralan Curry. Lasciate che il pollo cotto si raffreddi un attimo. Tagliate la cipolla a strisce e tagliate un pugno di asparagi sott’olio a pezzetti lunghi qualche centimetro. Mischiate insieme tutti gli ingredienti. Preparate una salsa con l’olio d’oliva e l’aceto balsamico, ai quali aggiungete 3 cucchiaini di miele d’acacia, 3 cucchiaini di senape di Dijon granuloso e sale e pepe q.b. Mischiate la salsa nell’insalata e servite subito.

Sitruunainen kana-vihanneskeitto - Zuppa di pollo e verdura al limone

2012-02-08T12:31:00.000+01:00

LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LE FOTO!

Työkiireiden takia en ole viime aikoina valitettavasti ehtinyt omistaa blogille juurikaan aikaa. Onneksi ruoanlaittoon löytyy välillä jonkin verran aikaa, jos ei sitten muuhun :) Olen vuoden alusta alkaen alkanut taas suosia kevyitä reseptejä, joiden raaka-aineina ovat usein kana ja vihannekset. Muutama päivä sitten, kun takana oli viikko pikaisesti tehtyjä ja hätäisesti nautittuja aterioita, mieleni alkoi tehdä jotain maukasta mutta kevyttä – niin kuin esimerkiksi lämmintä keittoa, joka täyttäisi koko keittiön houkuttelevalla tuoksullaan! Löysinkin nämä kaksi reseptiä, joita kokeilin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Joka kerta kun mieleni tekee kevyttä mutta herkulliselta tuoksuvaa kanakeittoa, valmistan jommankumman näistä keitoista. Valokuvat on otettu viime kesällä ja syksyllä (joo, ne ovat tosiaan jääneet joksikin aikaa arkistoon lojumaan...). Vaikka kuvat on otettu eri vuodenaikoina (ja ne tuovat mieleen kauniin aurinkoiset kesäpäivät), keitot sopivat mainosti myös talviaikaan. Ensimmäisen reseptin löysin aikoinaan Anjum Anandin kirjasta ”Eat right for your body type”, joka on täynnä maukkaita ja terveellisiä intialaisia ruokaohjeita. Alkuperäinen resepti on minun versiotani tuhdimpi: pikemminkin kanapata kuin kanakeitto. Itse pidän kevyemmästä versiosta. Annos riittää kuudellekin hengelle, joten voit valmistaa keiton, säilyttää sitä jääkaapissa ja syödä samasta padasta useamman kerran. Toinen resepti on sitä vastoin ensimmäisen keiton muunnelma, jonka keksin kerran, kun kaikkia alkuperäiseen reseptiin tarvittavia raaka-aineita ei löytynytkään jääkaapista. Maku on mausteisempi, varsin makea ja paljon sitruunaisempi kuin ensimmäisessä keitossa. Kummatkin keitot käyvät joka tapauksessa hyvin, jos haluat valmistaa kevyen mutta miellyttävän makuisen kanakeiton. Itse pidän paljon mausteista kuten korianteri, sitruuna ja timjami, jotka antavat ainutlaatuisen säväyksen muuten tavalliseen kanakeittoon. Hyvää ruokahalua, ja hyvää loppuviikkoa! Toivon pääseväni pian takaisin blogin ääreen kirjoittamaan lisää uusia resepetjä! :D

KEVYT KANA- VIHANNESKEITTO

RAAKA-AINEET:

- pari ruokalusikallista oliiviöljyä

- pari pientä laakerinlehteä

- 1,5 tl kuivattua timjamia ja muutama tuore timjaminoksa

- yksi karkeasti paloiteltu iso sipuli

- kuusi pilkottua valkosipulinkynttä

- noin litra vettä

- yksi kanaliemikuutio

- 500-700 g suikaloitua broilenrintaa

- 2 keskikokoista perunaa, pieniksi kuutioiksi pilkottuina

- kaksi keskikokoista porkkanaa, noin sentin paksuisiksi paloiksi viipaloituina

- noin 150 g parsakaalia (käytä vain varsin pieniksi pilkotut latvat)

- noin 100 g tuoreita (tai pakastettuja) viherpapuja puolitettuina

- suolaa

- yksi pieniksi paloiksi pilkottu sellerinvarsi

- kourallinen tuoretta persiljaa

- 2 rkl sitruunamehua

- 3 rkl sherryä.

VALMISTUS:

Lämmitä öljy kattilassa. Lisää laakerinlehti, kuivattu timjami, sipuli ja valkosipuli ja paista niitä hetki matalalla lämmöllä, kunnes sipuli alkaa pehmetä. Lisää kanapalat ja ruskista niitä hetki. Lisää vesi, kanaliemikuutio ja nosta lämpöä kunnes neste alkaa kiehua. Muista poistaa veden pinnalle syntyvä vaahto, jos haluat liemestä kirkkaan. Lisää perunat, porkkanat, selleri ja pavut (jos pavut ovat pakastepapuja, voit lisätä ne yhdessä parsakaalin kanssa). Keitä noin viisi minuuttia tai kunnes perunat ja porkkanat alkavat pehmetä. Lisää myös parsakaali. Keitä kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä (mutta ei liian pehmeitä). Lisää sitruunamehu, sherry sekä makusi mukaan suolaa. Anna kiehua vielä pari minuuttia, jotta alkoholi haihtuu kokonaan pois. Maista, lisää tarvittaessa suolaa (tai sitruunaa). Lisää kourallinen persiljaa, muutama tuore timjaminoksa ja tarjoile leivän kanssa.

VERSIO II KEVYT, SITRUUNAINEN KANA- VIHANNESKEITTO

RAAKA-AINEET:

- pari ruokalusikallista oliiviöljyä

- pari pientä laakerinlehteä

- 1,5 tl kuivattua timjamia ja muutama tuore timjaminoksa

- yksi karkeasti paloiteltu iso sipuli

- kuusi pilkottua valkosipulinkynttä

- noin 1,3 litraa vettä

- 1,5 tl kanaliemijauhetta

- 500–700 g suikaloitua broilenrintaa

- 2 keskikokoista perunaa, pieniksi kuutioiksi pilkottuina

- kupillinen pakasteherneitä ja kupillinen pakastepurjoa

- noin 150 g parsakaalia (käytä vain varsin pieniksi pilkotut latvat)

- noin 100 g tuoreita (tai pakastettuja) viherpapuja puolitettuina

- suolaa

- tuoretta korianteria ja sitruunamelissaa

- 2 rkl sitruunamehua

- 2 rkl Cinzano limettoa

- luomuhunajaa

- valkoviinietikkaa.

VALMISTUS:

Lämmitä öljy kattilassa ja lisää siihen laakerinlehti, kuivattu timjami, sipuli ja valkosipuli. Paista niitä hetki matalalla lämmöllä, kunnes sipuli alkaa pehmetä. Lisää kanapalat ja ruskista niitä hetki. Lisää vesi, kanaliemijauhe ja nosta lämpöä kunnes neste alkaa kiehua. Muista poistaa veden pinnalle syntyvä vaahto, jos haluat liemestä kirkkaan. Lisää perunat, purjo sekä kourallinen hienonnettuja sitruunamelissan ja korianterin lehtiä. Keitä noin viisi minuuttia tai kunnes perunat alkavat pehmetä. Lisää myös parsakaali sekä pavut (jos pavut ovat pakasteita). Keitä pari minuuttia, lisää pakastetut herneet ja jatka keittämistä, kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä. Lisää sitruunamehu, Cinzano sekä makusi mukaan suolaa. Lisää myös 2 tl luomuhunajaa, 2 rkl valkoviinietikkaa ja toinen kourallinen hienonnettuja sitruunamelissan ja korianterin lehtiä. Anna kiehua vielä pari minuuttia, jotta alkoholi haihtuu kokonaan pois. Tarkista maku ja tarjoile leivän kera.

A causa degli impegni di lavoro ultimamente non ho molto tempo da dedicare al blog, purtroppo. Ogni tanto riesco a trovare del tempo per cucinare, almeno quello :) Ultimamente preferisco ricette leggere, a base di pollo e verdura. L’altro giorno, dopo una settimana piena di pasti frugali, avevo voglia di qualcosa di gustoso ma leggero – magari una bella zuppa calda, che potesse riempire la cucina con il suo profumo invitante! Quindi, ho trovato queste due ricette: le provai per la prima volta un paio di anni fa. Ogni tanto, quando ho voglia di una zuppa di pollo leggera ma profumata, preparo una di queste zuppe. Le foto sono dell’estate e dell’autunno scorsi (infatti, mi erano rimaste nell’archivio per un po’…). Nonostante le foto scattate in diversi periodi dell’anno (che fanno venire in mente le belle giornate estive solari e calde) queste zuppe sono ottime anche d’inverno. La prima ricetta l’ho trovata nel libro “Eat right for your body type” di Anjum Anand, che è piena di ricette indiante eccellenti (e salutari). La ricetta originale è più pesante: quasi uno stufato piuttosto che una zuppa, ma io la preferisco così. La porzione basta anche per 6 persone, quindi potete fare la zuppa, conservarla in frigo per un paio di giorni e mangiarne più volte. La seconda ricetta, invece, è una variante che inventai una volta, quando in frigo non avevo tutti gli ingredienti necessari per la ricetta originale. Il gusto è più speziato, alquanto dolciastro e sa di limone più della ricetta originale. In ogni caso, tutte e due le varianti vanno benissimo, se avete voglia di una zuppa a base di pollo, leggera ma profumata. Io, poi, adoro le spezie come coriandolo, limone e timo, che danno un tocco originale ad una normalissima zuppa di pollo. Buon appetito, quindi, e buona settimana! Spero di poter tornare presto con nuove ricette da scoprire! :D

UNA ZUPPA LEGGERA DI POLLO E VERDURA

INGREDIENTI:

- un paio di cucchiai di olio d’oliva

- un paio di foglie di alloro

- 1,5 cucchiaini di timo secco e qualche rametto di timo fresco

- una cipolla tagliata grossolanamente

- 6 spicchi d’aglio tagliati grossolanamente

- circa 1 litro d’acqua

- un cubetto di brodo di pollo

- 500–700 g di petto di pollo tagliato a strisce

- 2 patate di grandezza media, tagliate a cubetti

- due carote di grandezza media, tagliata a rondelle di circa 1 cm

- circa 150 g di broccoli (solo le cime tagliate a pezzi abbastanza grossi)

- circa 100 g di fagiolini freschi (o surgelati) tagliati a metà

- sale

- un gambo di sedano tagliato a pezzettini

- un pugno di prezzemolo fresco

- 2 cucchiai di succo di limone

- 3 cucchiai di sherry (o vino porto).

PREPARAZIONE

Riscaldate l’olio nella pentola, aggiungete un paio di foglie d’alloro, il timo secco, la cipolla e l’aglio. Lasciate soffriggere un attimo a fuoco basso, finchè la cipolla non comincia ad ammorbidirsi. Aggiungete i pezzi di pollo e soffriggete per dargli un po’ di colore. Versate l’acqua nella pentola. Aggiungete il cubetto di brodo ed alzate la temperatura finchè l’acqua non comincia a bollire. Ricordate di rimuovere la schiuma che nasce sulla superficie, se volete che il brodo rimanga limpido. Aggiungete le patate, le carote, il sedano e i fagiolini (se i fagiolini sono surgelati, potete aggiungerli insieme al broccolo). Fate bollire circa 5 minuti o finchè la patate e le carote non comincino ad ammorbidirsi. Aggiungete il broccolo. Cuocete finchè tutti gli ingredienti non siano cotti (ma non troppo molli). Aggiungete il succo di limone, lo sherry (o vino porto) e sale quanto basta. Potete lasciar bollire ancora un paio di minuti per far evaporare l’alcol. Assaggiate ed aggiustate di sale (o di limone), se volete. Aggiungete un pugno di prezzemolo fresco, un altro po’ di timo (fresco) e servite con il pane.

VERSIONE II UNA ZUPPA LEGGERA DI POLLO E VERDURA AL LIMONE

INGREDIENTI:

- un paio di cucchiai di olio d’oliva

- un paio di foglie di alloro

- 1,5 cucchiaini di timo secco e qualche rametto di timo fresco

- una grande cipolla tagliata grossolanamente

- sei spicchi d’aglio tagliati grossolanamente

- circa 1,3 litri di acqua

- 1,5 cucchiaini di brodo di pollo in polvere

- 500–700 g di petto di pollo tagliato a strisce

- 2 patate medie tagliate a cubetti

- una tazza di piselli surgelati e una tazza di porro surgelato

- circa 150 g di broccoli (solo le cime tagliate a pezzi abbastanza grossi)

- circa 100 g di fagiolini freschi (o surgelati) tagliati a metà

- sale

- coriandolo fresco e melissa officinalis fresco

- 2 cucchiai del succo di limone

- 2 cucchiai di Cinzano limetto

- miele biologico

- aceto di vino bianco.

PREPARAZIONE:

Riscaldate l’olio in una pentola. Aggiungete le foglie di alloro, il timo secco, la cipolla e l’aglio. Soffriggete tutto a fuoco basso per un attimo, finchè la cipolla non comincia ad ammorbidirsi. Aggiungete i pezzi di pollo e lasciateli prendere colore. Aggiungete l’acqua e il brodo in polvere ed alzate il fuoco. Quando il liquido comincia a bollire, togliete la schiuma che si forma, se volete avere un brodo limpido. Aggiungete le patate, il porro e un pugno di foglie sminuzzate di coriandolo e melissa officinalis. Fate bollire per un paio di minuti, aggiungete i piselli surgelati e continuate la cottura, finchè tutti gli ingredienti non siano cotti. Aggiungete il succo di limone, Cinzano e sale quanto basta. Aggiungete anche 2 cucchiaini di miele, 2 cucchiai di aceto di vino bianco e un altro pugno di foglie sminuzzate di coriandolo e melissa officinalis. Lasciate bollire ancora per un paio di minuti per far evaporare l’alcol. Assagiate per controllate il gusto. Servite con il pane.

Timjami-sitruunakanaa - Pollo al timo e salsa di limone

2012-01-14T19:36:00.000+01:00

Hyvää uutta vuotta kaikille! :) Söin itseni superkylläiseksi lomien aikana ja taisin herkutella vähän liikaakin…Päätinkin omistaa tammikuun terveellisimmille ruoille ja tarkemmin sanottuna kanaresepteille: kana on punaista lihaa huomattavasti terveellisempi vaihtoehto, etenkin korkeasta kolesterolista kärsivien keskuudessa. Löysin paljon ihania ja helppotekoisia kanareseptejä kirjasta ”GoodFood: 101 Best-ever chicken recipes, BBC Books 2008”. Kokeilin muutama päivä sitten jälleen erästä näistä resepteistä – valintaperusteena oli 2,5 –vuotiaan kummityttöni päättäväinen suositus :D Kananrinta haudutettiin kypsäksi omenasiiderissä juuresten, tuoreiden yrttien (ja parin pekoniisivun) kera. Kastike valmistettiin keittoliemestä, johon lisättiin soijakermaa ja kahden kananmunan keltuainen sekä tuoretta sitruunamehua. Haudutettu kananrinta ja kastike tarjoiltiin rapsakan basmatiriisin kera. Minä, kummityttöni ja kaikki muutkin olivat harvinaisen yksimielisiä siitä, että resepti oli ollut loistava valinta. Mikäli siis haluatte tehdä jotain hyvin maistuvaa ja näyttävääkin tarjottavaa, joka ei kuitenkaan ole liian raskasta eikä vaadi liikaa vaivaa, kokeilkaa tätä kanaruokaa!

KANA:
noin 400 ml puolikuivaa omenasiideriä tai makeahkoa valkoviiniä
1 iso sipuli leikattuna paloiksi
1 pieni fenkoli tikuiksi leikattuna
pari varsisellerin vartta tikuiksi leikattuna
1 iso porkkana tikuiksi leikattuna
tuoretta timjamia ja rosmariinia
kolme laakerinlehteä
noin 100 g ohutta amerikanpekonia pieniksi paloiksi leikattuna
mustapippuria
2 kuutiota lihalientä
noin 6 kanan rintafilettä
hieman suolaa
vettä.

KASTIKE:
kanan keitinliemi
2 keltuaista
noin 100 ml soijakermaa
noin 50 ml smetanaa
1 ruokalusikallinen perunajauhoja tai maissijauhoja
puolikkaan sitruunan mehu
timjamia.

LISUKE:
Basmatiriisiä

Leikkaa kaikki vihannekset tikuiksi. Laita paloiksi leikattu sipuli ja vihannekset suureen teflonpannuun ohuiksi siivuiksi leikatun pekonin kanssa. Paista kovalla lämmöllä. Kun pekoni alkaa muuttua rapeaksi, voit lisätä viinin, laakerinlehdet, muutaman rosmariininoksan ja reilusti tuoretta timjamia. Lisää myös lihaliemikuutiot sekä paljon mustapippuria. Suolaa kanan rintapalat (voit käyttää kokonaisia kanan rintapaloja tai suurpiireisesti paloiteltuja fileepaloja (fileet kypsyvät nopeammin). Laske lämpöä ja laita liha kypsymään. Lisää pannulle hieman vettä, niin että kananpalat peittyvät juuri ja juuri. Laita paistinpannun päälle kansi. Jätä hautumaan, kunnes kana on kypsää. Kun liha on kypsää, voit ottaa kananpalat ja vihannekset talteen toiseen astiaan, jossa ne säilyvät lämpiminä. Siivilöi keitinliemi. Valuta siitä hieman lihan ja vihannesten päälle, laita loput sivuun. Valmista kastike: ota suunnilleen kupillinen siivilöityä keitinlientä ja sekoita siihen keltuaiset, soijakerma ja smetana. Ota keitinliemeä toinenkin kupillinen, ja kaada se pannulle. (Tarkka määrä riippuu siitä, kuinka paljon kastiketta haluat valmistaa ja miten paksua kastiketta haluat tehdä.) Ala lämmittää pannulla olevaa keitinlientä ja lisää sekaan sitten myös muna-liemi-sekoitus. Lisää pannulle ruokalusikallinen perunajauhoja ja hieman tuoretta timjamia. Sekoita huolella, jottei kastikkeeseen muodostuisi paakkuja. Keitä alhaisella lämmöllä ja sekoita koko ajan, kunnes kastike alkaa paksuuntua. Kun kastike on valmista, lisää mukaan puolikkaan sitruunan mehu. Maista. Tarjoile kana kastikkeen ja rapean basmatiriisin kera.

Buon anno nuovo a tutti! :) Mi sono davvero abbuffata durante queste vacanze e, per dire il vero, ho anche mangiato troppi troppi dolci…Ho quindi deciso di dedicare questo gennaio ai cibi più salutari e – detto più precisamente – alle ricette a base di pollo: la carne di pollo è molto più salutare della carne rossa, soprattutto quando si tratta di persone affette da ipercolesterolemia. Ho trovato tante ricette buonissime e facili da preparare nel libro “GoodFood: 101 Best-ever chicken recipes, BBC Books 2008”. Qualche giorno fa ho provato di nuovo una delle ricette del libro – ho scelto il piatto basandomi unicamente sulla raccomandazione, molto decisa, della mia nipotina di 2 anni e mezzo :D Il petto di pollo viene stufato nel sidro di mele oppure in un vino bianco leggermente dolciastro con carote, finocchio, sedano, odori freschi e un pochino di pancetta. La salsa per la carne si prepara con il sugo di cottura, alla quale si aggiungono della panna di soia e due gialli d’uovo insieme al succo di un mezzo limone. Il petto di pollo stufato e la salsa si servono con il riso basmati croccante. Io, la mia nipotina e anche tutti gli altri siamo stati estremamente concordi sul fatto che la ricetta era stata una scelta eccellente! Se, allora, volete cucinare qualcosa di molto gustoso che abbia una bella apparenza ma che non richieda troppo tempo per la preparazione e che non sia troppo pesante, provate questo piatto a base di pollo!

POLLO :
Circa 400 ml sidro di mele oppure vino bianco un po’ dolciastro
1 grande cipolla tagliata a pezzetti
1 piccolo finocchio tagliato alla julienne
Un paio di gambi di sedano tagliati alla julienne
1 grande carota tagliata alla julienne
Timo e rosmarino fresco
Tre foglie d’alloro
Circa 100 g di pancetta stile americano (strisce molto sottili) tagliata a pezzettini
Pepe nero
2 cubetti di brodo
Circa 6 filetti di petto di pollo
Un poco di sale
Acqua

SALSA:
Sugo di cottura del pollo
2 tuorli d’uovo
Circa 100 ml di panna di soia
Circa 50 ml di panna acida (o smetana o creme fràiche)
1 cucchiaio di fecola di patate o farina di mais
Il succo di un mezzo limone
Timo fresco

CONTORNO:
Riso basmati

Tagliate tutta la verdura a pezzettini tipo julienne. Mettete la cipolla (tagliata a pezzetti) e la verdura in una grande padella antiaderente con la pancetta tagliata a pezzetti. Alzate la fiamma. Quando la pancetta comincia a diventare leggermente croccante, potete aggiungere il vino, le foglie d’alloro, qualche rametto di rosmarino e abbondante timo fresco. Aggiungete anche i cubetti di brodo e abbondante pepe nero. Salate i petti di pollo (potete usare petti interi o tagliati a filetti grossolani – i filetti si cuociono prima). Mettete la carne a cuocere a fuoco lento nella padella, aggiungete un poco di acqua per coprire la carne e coprite la padella con il coperchio. Lasciate stufare finchè il pollo non sia cotto. Togliete il pollo e la verdura e metteteli in un recipienete dove si mantengono caldi. Prendete il sugo di cottura e filtratelo. Colate un poco sulla carne e sulla verdura, lasciate il resto da parte. Per preparare la salsa vi conviene prendere circa una tazza del sugo di cottura filtrato e mescolarlo con i tuorli d’uovo, la panna di soia e la panna acida. Poi versate sulla padella circa un’altra tazza del sugo. (La quantità precisa dipende da quanta salsa volete preparare e quanto denso volete che diventi.) Cominciate a riscaldare il sugo di cottura ed aggiungete poi sulla padella anche la miscela con la panna ed i tuorli. Aggiungete un cucchiaio di fecola di patate e un poco di timo fresco. Mescolate con cura per evitare che si formino dei grumi. Stufate a fuoco lento girando continuamente finchè la salsa non si addensi. Quando la salsa è pronta potete aggiungere anche il succo di un mezzo limone. Assaggiate. Servite il pollo con la salsa e con il riso basmati croccante.

AUGURI

2011-12-26T12:25:00.000+01:00

Toivottavasti olette kaikki viettäneet oikein mukavan joulun! Tässä muutama kuva näistä juhlapäivistä. Niiden myötä toivotan vielä kaikille oikein ihania juhlia ja hauskaa tulevaa uutta vuotta! :)

Spero che abbiate trascorso un Natale bellissimo! Ecco qualche foto scattata durante queste feste. Con queste foto vi auguro ancora delle buone feste e un bellissimo anno nuovo! :)

Kanapekonipiiras – Torta salata pollo e pancetta

2011-12-17T20:37:00.000+01:00

LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LE FOTO!

Tähän aikaan talvesta minusta on hirveän kivaa paistaa kaikenlaisia piirakoita - kukapa tietää, miksi. Ehkä kaikkein mukavinta se, kun koti täyttyy ilmassa leijailevista tuoksuista ja herkuista, joita voi syödä sekä aterian asemesta että suolaisina välipaloina. Esimakua joulun juhlista :) Avomieheni puolestaan ryhtyi lueskelemaan Lontoosta ostamaani keittokirjaa (GoodFood: 101 Best-ever chicken recipes, BBC Books 2008) ja pyysi minua valmistamaan suolaisia piiraita, joiden täyte vaikutti kerrassaan herkulliselta: kanaa, perunoita, sipulia ja ohuita pekonisuikaleita. Kokeilin reseptiä lisäten täytteeseen hieman parmesaaniraastetta sekä yhden kananmunan sitomaan ainekset yhteen. Pidimme tästä piirasta paljon, ja näin joulun etukäteistunnelmissa en jaksa juuri välittää, vaikka resepti ei olekaan yksi vuoden kevyimmistä… :D

Olen jo ehtinyt koristelemaan kuusen – Italiassa kun on tapana koristella kuusi 8. 12., ”Neitsyt Marian synnittömän sikiämisen päivänä”, joka on juhlapäivä koko maassa. Minusta on ihanaa koristella kuusi: Suomessa tietenkin kuusi on aina aito, mutta myös täällä Italiassa on tosi kyseessä: meillä on kaunis tekolumella koristeltu iso (muovi)kuusi ja paljon sieltä täältä ostettuja koristeita. Osa on vanhoja, muistoja herättäviä koristeita, joilla on ikää jo muutama vuosikymmen (!), jotkut ovat hyvin kauniita, ohuen ohuista puulevyistä käsin leikattuja koristeita, ja monet on ostettu Saksasta eräästä läpi vuoden auki olevasta liikkeestä, joka myy ainoastaan erilaisia joulukoristeita… Mitäpä tähän voi muuta todeta: en oikein malta odottaa talven juhlakauden alkamista! :) Oikein mukavaa joulunalusviikkoa!

AINEKSET:

150 g ohuita pekonisiivuja

2 isoa sipulia

400 g kananrintaa pienen pieniksi paloiksi leikattuna

2 hyvin isoa perunaa

2 valmista levyä lehtitaikinaa (pyöreän muotoisia, jos mahdollista)

1 kananmuna

Kourallinen parmesaaniraastetta

Mustapippuria

Yrttisuolaa

Grillimaustetta

Kuori perunat ja leikkaa ne pikkuisiksi kuutioiksi. Leikkaa pekoni pieniksi palasiksi. Laita pekoni sitten käristymään paistinpannulle. Kun rasva alkaa sulaa, lisää pannulle myös perunakuutiot. Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi ja laita paistumaan öljytilkan kera toiselle paistinpannulle kananpalasten kanssa. Kun kana ja sipulit alkavat saada väriä, mausta runsaalla yrttisuolalla ja grillimausteella. Maku saa olla varsin voimakas, jotta täytteestä saadaan riittävän maukas. Mausta peruna-pekoniseos runsaalla mustapippurilla. Kun kana ja sipulit ovat kypsiä, voit ottaa pannun pois hellalta. Kun perunat ovat lähes kypsiä, voit ottaa myös tämän paistinpannun pois tulelta. Sekoita kana, sipuli, perunat ja pekoni isossa kulhossa. Jätä jäähtymään joksikin aikaa. Lisää täytteeseen sitten kourallinen parmesaaniraastetta ja yksi kananmuna. Sekoita. Levitä voitaikinalevyt työtasolle. Jaa täyte kahteen osaan. Levitä ensimmäinen osa yhden taikinalevyn ylemmälle puolikkaalle. Nosta sitten taikinalevyn alaosa levyn yläosan ja täytteen päälle. Näin saat aikaiseksi kauniin puolikuun muotoisen piirakan. Toista sama toisen taikinalevyn kohdalla. Sulje piirakoiden reunat. Paista 200 asteessa noin 20 minuutin ajan, tai kunnes lehtitaikinasta tulee kauniin kullankeltainen.

In questo periodo mi piace tanto fare delle torte salate, chissà perché – forse mi piace riempire la casa con profumi fragranti e delizie da mangiare sia come pasto principale sia come merenda salata. Un assaggio delle feste :) Comunque, il mio compango, leggendo il libro di ricette comprato a Londra (GoodFood: 101 Best-ever chicken recipes, BBC Books 2008), mi ha gentilmente chiesto di preparare delle tortine salate con un ripieno davvero delizioso: pollo, patate, cipolla e sottili strisce di pancetta. Ho provato la ricetta aggiungendo nel ripieno un poco di parmigiano e un uovo per amalgamare. La torta ci è molto piaciuta e in questo clima prefestivo poco importa se non era proprio una delle ricette più leggere dell’anno… :D

Intanto ho preparato l’albero – voi l’avete giá preparato? Io adoro preparare l’albero di Natale: quando sto su in Finlandia abbiamo un albero vero, ma anche qua non scherzo: un bell’albero con neve finta e tante decorazioni comprate un po’ qua e un po’ là. Ci sono vecchi cimeli, vecchi di qualche decennio (!) e delle decorazioni molto belle tagliate a mano e ricavate da sottilissime sfoglie di legno e altre ancora comprate in Germania da un negozio aperto tutto l’hanno che vendeva esclusivamente decorazioni natalizie.. Che dire, non vedo l’ora che cominci il periodo delle feste! :) Buona settimana prenatalizia!

INGREDIENTI:

150 g di strisce di pancetta sottili

Due grandi cipolle

400 g di petto di pollo tagliato e pezzettini

2 patate molto grandi

Due sfoglie di pasta sfoglia già pronte

1 uovo

Una manciata di parmigiano

Pepe nero

Sale alle erbe

Miscela di spezie per arrosto

Pelate le patate e tagliatele in cubettini piccolini. Tagliate la pancetta a pezzettini. Mettete la pancetta a rosolare in una padella e quando il grasso della pancetta comincia a scogiogliersi, metteteci anche i cubetti di patata. Tagliate la cipolla a strisce e mettetela a rosolare in un’altra padella a fuoco alto con i pezzettini di pollo e con un poco di olio. Quando il pollo comincia a prendere il colore e la cipolla pure, potete condire con sale alle erbe e tanta miscela di spezie per arrosto. Il sapore deve risultare abbastanza forte per dare gusto al ripieno. Condite le patate con la pancetta e con abbondante pepe nero. Quando il pollo è cotto e le cipolle pure, togliete la padella dal fuoco. Quando le patate sono quasi cotte, potete togliere anche questa padella dal fuoco. Prendete una ciotola capiente e mescolate insieme il pollo, le cipolle, le patate e la pancetta. Lasciate e raffreddare per un poco e aggiungete poi una manciata di parmigiano grattugiato e un uovo. Mescolate. Prendete le sfoglie di pasta sfoglia. Stendetele. Poi prendete il ripieno e dividetelo in due. La prima parte la stendete sulla metà superiore della sfoglia di pasta. Poi sollevate la metà inferiore della sfoglia e la ripiegate sopra la parte superiore dove c´è il ripieno. Così si forma una bella torta a forma di mezzaluna. Ripetete l’operazione con l’altra sfoglia di pasta sfoglia. Chiudete i bordi. Cuocete a 200 gradi per circa 20 minuti o finchè la pasta non diventi dorata.

Kurpitsapiirakka - Torta di zucca

2011-12-11T10:34:00.000+01:00

Kuten kaikki tietävät, marraskuun lopussa Yhdysvalloissa juhlitaan Kiitospäivää (Thanksgiving). Ajattelimme tänä vuonna juhlia amerikkalaisten kanssa valmistamalla kurpitsapiirakkaa ja paistamalla kokonaisen täytetyn kanan. Ja katsomalla amerikkalaista jalkapalloa tv:stä… :) En ollut tehnyt kurpitsapiirakkaa koskaan aiemmin, joten olin hyvin utelias näkemään kokeiluni lopputuloksen. Yllätyksekseni piirakasta tuli oikein hyvä, me molemmat pidimme siitä paljon. Löysin reseptin eräästä kirjasta, jonka olin ostanut Irlannista pari vuotta sitten: “The Essential Baking Cookbook”, Murdoch Books 2008. Resepti kokonaisena paistettua ja täytettyä kanaa varten löytyi sitä vastoin pienestä kirjasesta, jonka ostin tänä syksynä Lontoosta: “GoodFood: 101 Best-ever chicken recipes”, BBC Books 2008. Kirjasta on ollut paljon hyötyä, koska se on täynnä käytännöllisiä ja maukkaita reseptejä, joiden pääraaka-aineena on aina kana! Kurpitsapiirakan koostumus oli lähes eteerinen: kurpitsapyreetäyte suli suuhun jättäen jälkeensä miellyttävän ja hieman mausteisen jälkimaun (käytin täytteeseen kanelia ja inkivääriä). On tärkeää käyttää täytteen tekoon raakaruokosokeria, koska ruokosokerin kevyesti karamelliin vivahtava maku antaa täytteelle juuri oikean maun, jota ilman se ei mielestäni olisi onnistunut läheskään yhtä hyvin. Piirakka tarjoillaan kermavaahdon kanssa: levitin kermavaahtoa piirakan päälle paksuksi kerrokseksi, ja mielestäni se kävi aivan täydellisesti yhteen makeahkon ja kevyesti muskottiin vivahtavan täytteen kanssa. Joten kokeilu onnistui, ja kaikki olivat pöydässä tyytyväisiä! Avomieheni piti paljon myös kanareseptistä, minä hieman vähemmän – olisin pitänyt siitä enemmän, jos käytetyt mausteet ja lisukkeet olisivat olleet hieman vahvempia ja maukkaampia. Kuitenkin kanan maku, ihanan rapeine nahkoineen, kävi hyvin yhteen sitruunalla ja hunajalla maustetuiden porkkanoiden ja perunoiden kanssa. Ensi vuoden Kiitospäivänä kokeilen jotain uutta reseptiä, mutta olen varma siitä, että tulen tekemään kurpitsapiirakkaa vielä uudestaankin monet kerrat!

Kurpitsapiirakka:

noin 1,5 kiloa kurpitsaa

3 kananmunaa

200 g raakaruokosokeria

300 ml laktoositonta kuohukermaa (ei vielä vatkattuna)

ainakin 1 tl kanelia

0,5 tl inkivääriä

0,5 tl muskottipähkinää

ainakin 1 tl vaniljaesanssia

3 tl akaasiahunajaa

1 käyttövalmis murotaikinalevy, pyöreän muotoinen

Kana:

1 kokonainen kananpoika

1 kokonainen valkosipuli

paljon porkkanoita ja muutama peruna

1,5 sitruunaa

ainakin 1 rkl kuminansiemeniä

noin 2 tl akaasiahunajaa

laktoositonta voita

kimppu tuoretta persiljaa

laakerinlehtiä

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

Kana:

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Käytin gratinointitoimintoa: siinä aktivoituvat sekä grillivastikkeet että kiertoilmauuni. Tällä tavalla kanaa paahtuu ihana rapeaksi päältä kypsyen samalla hyvin myös sisältä. Erota valkosipulinkynnet toisistaan ja kuori ne. Ota esiin tilava uuniastia. Kuori pari perunaa ja halkaise ne kahtia. Kuori monta porkkanaa (ei liian suuria) ja leikkaa nekin kahtia. Voitele uuniastia runsaalla voilla. Laita perunoiden ja porkkanoiden puolikkaat sekä osa valosipulinkynsistä uuniastian reunoille. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele päälle osa kuminansiemenistä, puolikkaan sitruunan mehu ja puolet akaasiahunajasta. Lisää hieman oliiviöljyä. Ota kana käsittelyyn: hiero huolellisesti suolaa ja pippuria sekä jäljelle jääneet kuminansiemenet kanan päälle sekä nahan ja lihan väliin. Levitä nahan päälle myös voita. Ota esiin persiljanippu, pese se ja leikkaa varret pois. Ota esille jäljelle jääneet valkosipulinkynnet ja leikkaa sitruunanpuolikas kahtia. Hiero suolaa ja pippuria kanan sisälle. Työnnä sitten persiljanippu, valkosipulinkynnet, sitruunanpalaset ja muutama laakerinlehti kanan sisälle. Leikkaa jäljelle jäänyt sitruuna kahtia. Valuta jäljelle jäänyt akaasiahunaja ja sitruunanpuolikkaan mehu kanan päälle kummallekin puolelle. Laita kana paistoastian keskelle. Paista kanaa uunissa noin tunnin ajan tai kunnes liha on sisältä kypsä ja nahka rapea. Muista käännellä kanaa välillä. Jos näyttää siltä, että porkkanat ja perunat alkavat olla liian tummia, voit ottaa ne pois uunista ennen kanaa ja jättää odottamaan lämpimään. Tarjoile kana tarjoiluastiasta porkkanoiden ja perunoiden kera.

Kurpitsapiirakka:

Pese kurpitsa, poista siitä kuori ja leikkaa hedelmäliha isoiksi kuutioiksi. Keitä kiehuvassa vedessä, kunnes hedelmälihasta tulee pehmeää. Jätä kurpitsanpalat valumaan joksikin aikaa. Kun liika vesi on valunut pois, tee kurpitsanpaloista hienojakoista pyreetä. Lämmitä uuni noin 180 asteeseen (kakunpaistotilassa). Kun kurpitsapyree on jäähtynyt, sekoita kananmunat ja sokeri keskenään isossa muovikulhossa. (Jos pyree näyttää edelleen liian vetiseltä, voi valuttaa liian veden pois, ennen kuin lisäät pyreen täytteeseen.) Kaada pyree muovikulhoon. Lisää myös 100 ml vatkaamatonta kuohukermaa (laktoositonta tai kasvispohjaista kuohukermaa). Mausta: lisää ainakin yksi teelusikallinen kanelia, 0,5 tl muskottipähkinää, 0,5 tl inkivääriä ja ainakin 1 tl vaniljaesanssia. Lisää vielä noin 3 tl akaasiahunajaa. Sekoita huolellisesti ja maista. Halutessasi voit vielä lisätä esim. hieman kanelia, hunajaa tai vaniljaa. Riippuu siitä, miten makean täytteen haluat tehdä. Minä muistan lisänneeni vielä hieman hunajaa ja pari tippaa vaniljaa. Kun olet tyytyväinen lopputulokseen, ota esiin valmis murotaikinapohja ja levitä se leivinpaperin päällä pyöreään piirakkavuokaan. Reunojen tulee jäädä muutaman sentin korkuisiksi, muuten täyte valuu piirakasta pois. Valuta täyte piirakkavuokaan murotaikinapohjan päälle. Täytteen pitäisi nousta juuri reunojen korkeudelle. Paista piirakkaa noin 40 minuutin ajan, tai kunnes täytteestä on tullut kiinteää ja taikinasta kypsä sekä sisältä että reunoista. Voit tällä aikaa vatkata jäljelle jääneen kermavaahdon (n. 200 ml) valmiiksi ja laittaa sen odottamaan jääkaappiin. Kun piirakka on valmis, ota se pois uunista ja laita jäähtymään. Kun piirakka on jäähtynyt, kaada kermavaahto piirakan päälle ja levitä se piirakan keskelle paksuksi kerrokseksi. Tarjoile.

Alla fine di Novembre in America si festeggia Thanksgiving, il giorno del ringraziamento. A casa mia abbiamo deciso di onorare questa tradizione preparando una torta di zucca e un pollo intero arrosto ripieno. E guardando il football americano in TV… :) Non avevo preparato una torta di zucca mai prima, e quindi ero proprio curiosa di vedere cosa ne sarebbe venuta fuori. Con mia sorpresa è uscita benissimo e ci è piaciuta molto. Avevo trovato la ricetta in un libro di pasticceria acquistato in Irlanda un paio di anni fa, “The Essential Baking Cookbook”, Murdoch Books 2008. La ricetta per il pollo arrosto ripieno, invece, l’ho presa da un libricino acquistato a Londra quest’estate, “GoodFood: 101 Best-ever chicken recipes”, BBC Books 2008. Questo libricino si è dimostrato molto utile con tante ricette pratiche e gustose, tutte a base di pollo! La torta di zucca ha una consistenza quasi eterea: quel ripieno di purè di zucca si scioglie in bocca in un secondo lasciando un retrogusto piacevole leggermente speziato (si usano sia la cannella che lo zenzero per il ripieno). È molto importante, che si usi proprio lo zucchero di canna per fare la torta, perché ha un gusto leggermente caramellato, che è fondamentale per la buona riuscita del ripieno. La torta viene servita con panna montata sopra, che si sposa alla perfezione con il ripieno dolce dal gusto leggermente moscato. Quindi, la prova è riuscita e tutti felici e contenti! La ricetta di pollo è piaciuto più al mio compagno che a me – avrei preferito un condimento più deciso e saporito, ma comunque il gusto del pollo, con la pelle bella croccante, si sposava bene con il contorno di carote e patate irrorate con limone e miele. Il prossimo thanksgiving proverò qualche ricetta nuova, ma intanto sono certa che la torta di zucca la preparerò ancora altre volte!

Torta di zucca:

Circa 1,5 chili di zucca

3 uova

200 g di zucchero di canna integrale

300 ml di panna vegetale da montare già zuccherata (ma non montata)

almeno 1 cucchiaino di cannella

0,5 cucchiaini di zenzero

0,5 cucchiaini di noce moscata

Almeno 1 cucchianino di estratto di vaniglia

3 cucchiaini di miele d’acacia

1 sfoglia rotonda di pasta frolla, pronta per l’uso

Pollo:

1 pollo intero

1 intero bulbo di spicchi d’aglio

Tante carote e qualche piccola patata

1,5 limoni

Almeno 1 cucchiaio di semi di cumino

Circa 2 cucchiai di miele d’acacia

Burro (senza lattosio, o burro vegetale)

Un mazzo di prezzemolo fresco

Foglie di alloro

Sale

Pepe

Olio d’oliva

Pollo:

Riscaldate il forno a 200 gradi. Io ho usato la funzione gratin: sia la ventola che la griglia in funzione. Così il pollo si arrostiche bene diventando croccante sopra ma si cuoce anche dentro. Separate gli spicchi d’aglio e pelateli. Prendete una teglia da forno. Pelate un paio di patate e tagliatele a metà. Pelate tante carote (non troppo grandi) e tagliatele a metà. Prendete il burro e passatelo abbondantemente sulla teglia. Posizionate le metà di patate e carote e una parte degli spicchi d’aglio sui lati della teglia. Condite con sale e pepe e versate sopra anche una parte dei semi di cumino, il succo di un mezzo limone e la metà del miele d’acacia. Aggiungete un filo d’olio d’oliva. Prendete il pollo. Strofinate con cura del sale e del pepe e i semi di cumino rimasti sulla pelle e sotto la pelle del pollo. Strofinate sulla pelle poi abbondante burro. Prendete il mazzo di prezzemolo, lavatelo e tagliate i gambi. Prendete gli spicchi d’aglio rimanenti e tagliate in due la metà di limone rimasta. Strofinate del sale e del pepe anche all’interno della cavità dentro il pollo. Mettete poi il mazzetto di prezzemolo, gli spicchi d’aglio, i due pezzi di limone e qualche foglia di alloro dentro la cavità. Prendete quello che è rimasto del miele e tagliatevi un’altra metà di un limone: versate sia il miele sia il succo di limone sopra il pollo ad entrambi i lati. Adagiate il pollo al centro della teglia. Mettete in forno e lasciate arrostire per circa un ora o finchè la carne no risulti cotta dentro e la pelle croccante fuori. Dovete girare il pollo ogni tanto. Se sembra che le carote e le patate cominciano a bruciare, potete toglierle prima dal forno e metterle ad aspettare al caldo. Servite il pollo su un piatto di portata insieme al contorno - le carote e le patate arrosto.

Torta di zucca:

Prendete la zucca. Togliete la buccia e tagliate a cubi grandi. Cuocete la zucca in acqua bollente finchè non diventa completamente tenera. Lasciate a scolare per un po’ per eliminare l’eccesso d’aqcua. Prendete poi i cubetti di zucca morbidi e riduceteli in un purè omogeneo in un grande recipiente. Riscaldate il forno a 180 gradi (a funzione pasticciere). Quando il purè di zucca si è raffreddato, sbattete le uova e lo zucchero in un’altra ciotola grande. (Se il purè sembra troppo acquoso, potete ancora eliminare l’acqua in eccesso prima di mescolarlo alla base del ripieno.) Aggiungete nella ciotola il puré di zucca. Aggiungete anche 100 ml di panna non montata (senza lattosio o a base vegetale) e il condimento: almeno un cucchiaino di cannella, 0,5 cucchiaini di noce moscata, 0,5 cucchiaini di zenzero e almeno un cucchiaino di estratto di vaniglia. Aggiunete anche circa 3 cucchiaini di miele d’acacia. Girate bene ed assaggiate. Se volete, potete aggiungere ancora un po’ di condimento, come un poco di vaniglia o cannella o miele. Dipende quanto dolce volete che il ripieno diventi. Io mi ricordo di aver aggiunto qualche altra goccia di vaniglia e miele. Quando siete soddisfatte per il risultato, prendete la sfoglia rotonda di pasta frolla pronta ed adagiatela sulla teglia da forno rotondo. Vi devono rimanere dei bordi alti qualche centrimetro, altrimenti il ripieno traborda. Prendete il ripieno e versatelo dentro la teglia sulla pasta frolla. Dovrebbe arrivare al livello con i bordi. Mettete il dolce a cuocere in forno per circa 40 minuti, o finchè il ripieno non si è solidificato e l’impasto non si è cotto dentro e fuori. Intanto potete montare la panna rimasta (circa 200 ml), che potete posare nel frigo ad aspettare. Quando la torta è pronta, toglietela dal forno e mettete a raffreddare. Una volta che la torta si è raffreddata, prendete la panna montata e spalmatela sul centro della torta. Servite.

ORECCHIETTE CON LE CIME DI RAPA

2011-11-26T20:07:00.000+01:00

Tällä viikolla minut kutsuttiin osallistumaan Uuden Mustan ”Paluujuureksiin” –viikkoon. Kuluvan viikon ruokahaasteen aiheena on nauris. Kiitos haasteesta, Hirame! :D

Juuresten käytöllä on Suomessa vahvat perinteet. Viime aikoina lähiruoan ja sesonkiraaka-aineiden käyttöä on alettu mainostaa myös Suomessa, ja onkin mukavaa nähdä, kuinka nauriin, erilaisten juuresten, metsämarjojen, riistan jne. käyttöön kannustetaan monilla tahoilla. Italiassa klassista naurista (Brassica rapa var. rapa) ei juurikaan käytetä. Erään toisen naurislajikkeen latvat ovat sen sijaan suosittuja paikallisessa keittiössä. Kyseessä ovat ”cime di rapa” eli nauriinlatvat, Brassica rapa subsp. sylvestris var. esculenta. Kun minua pyydettiin valmistamaan ruokaa nauriista, en onnistunut löytämään nauriin juuresosaa yhdestäkään kaupasta. Niinpä päätinkin valmistaa sesongille tyypillisen, Puglian alueelta kotoisin olevan ruokalajin: ”orecchiette con le cime di rapa” eli orecchiette-pastaa nauriinlatvojen kera. Tässä esitelty resepti on minun henkilökohtainen näkemykseni perinteisestä ruokalajista, joka tunnetaan joka puolella Italiaa ja josta pidetään paljon. Resepti on hyvin yksinkertainen mutta maistuva. Yleensä ruokaan käytetään chiliä, minä korvasin chilin tulisella ventricina-salamilla, joka on eräs meidän alueellemme (Etelä-Abruzzolle) tyypillinen herkku. Tärkein raaka-aine on tietenkin nauriinlatva, jota tarvitaan runsas kuhollinen: nauriinlatva (cime di rapa) on maultaan hieman kitkerä, ja siitä käytetään vain lehdet ja hennoimmat versot, paksut varret katkotaan pois kuten myös liian sitkeät lehdet. Latvat voidaan valmistaa joko keittämällä tai paistinpannulla kypsyttämällä: keittäminen antaa miedomman makuisen lopputuloksen. Keittoaika on hieman pinaattia pidempi, ja makukin on pinaattia huomattavasti voimakkaampi. Nauriinlatva sopii loistavasti tässä kuvatun kaltaisiin pastaruokiin, munakkaan täytteeksi ja lisukkeeksi.

Toivottavasti pidätte italialaistyyppisestä nauris(latva)ruoastani! :) Kierrätän haasteen eteenpäin Villa Ainala Cuisinelle ja Mariannenmakumaailmalle. Mukavaa (ja juureksista) viikonloppua kaikille!

AINEKSET:

3 valkosipulinkynttä

3 anjovissuikaletta

runsas kulhollinen pestyjä, puhdistettuja ja suurpiirteisesti leikattuja nauriinlatvoja.

noin 200 g tulista ventricina-salamia hyvin pieniksi kuutioiksi leikattuna (ventricina on Abruzzon eteläisellä alueella tunnettu, varsin tulinen salami – josta tosin löytyy myös miedonmakuinen versio)

mustapippuria

oliiviöljyä

raastettua pecorino-juustoa

noin 250 g orecchiette-pastaa

Laita pastavesi tulelle. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi, paloittele anjovissuikaleet ja ventricina-salami hyvin pieniksi paloiksi. Puhdista ja pese nauriinlatvat. Kun vesi kiehuu, lisää suola ja kaada pasta kattilaan. Kun kypsymiseen vaadittavasta ajasta on kulunut noin puolet, voit lisätä mukaan myös nauriinlatvat. Lämmitä oliiviöljyä teflonpannulla. Paista valkosipulia ja anjovissuikaleita öljyssä. Voit lisätä hieman keitinvettä, mikäli ainekset ovat vaarassa kärähtää. Kun valkosipuli on kypsää ja anjovissuikaleet alkavat sulaa pannulla, voit lisätä ventricina-salamin muiden ainesten joukkoon. Lisää mukaan myös hieman pastan keitinvettä. Anna salamin kypsyä keskilämmössä kannen alla. Heti kun pasta ja nauriinlatvat ovat kypsiä, valuta ne. Lisää pasta ja nauriinlatvat pannulle, sekoita huolella ja mausta mustapippurilla. Voit lisätä myös hieman oliiviöljyä. Jaa lautasille ja ripottele päälle reilusti raastettua pecorino-juustoa.

Questa settimana sono stata invitata a partecipare ad un challenge per blogger finlandesi che riguardal’uso della rapa in cucina. Le rape (la parte della radice) erano storicamente molto usate in Finlandia, anche se nei tempi moderni il loro uso si è molto ridotto. Ultimamente si è cercato di incrementare l’uso di ingredienti locali e di stagione, e quindi ci sono varie iniziative per promuovere l’uso di rape, radici varie, frutti di bosco, cacciaggione etc. nella cucina finlandese. In Italia la radice della rapa (Brassica rapa var. rapa) viene usata relativamente poco. Invece si usa molto la parte superiore di un’altra varietà: le cime di rapa (Brassica rapa subsp. sylvestris var. esculenta). Quindi, quando mi hanno chiesto di cucinare qualcosa con la radice della rapa (che qua non ho trovato in nessun negozio) ho pensato di preparare invece un piatto pugliese tipico della stagione: le orecchiette con le cime di rapa. Ecco la mia versione, un po’ personalizzata, di questa ricetta (da notare la sostituzione del peperoncino con la ventricina piccante):

INGREDIENTI:

3 spicchi d’aglio

3 filetti d’alice

una ciotola di cime di rapa pulite, lavate e tagliate grossolanamente

circa 200 g di ventricina piccante tagliata a pezzettini piccolissimi (la ventricina è un salame abbastanza piccante - che si puó comunque trovare anche in versione dolce - tipico dell’Abruzzo meridionale)

pepe nero macinato

olio d’oliva

pecorino grattugiato

circa 250 grammi di orecchiette

Mettete a riscaldare l’acqua. Tagliate l’aglio a fette, i filetti di alice a pezzetti e tagliuzzate il pezzo di ventricina a pezzettini piccoli. Pulite e lavate le cime di rapa. Quando l’acqua bolle, aggiungete del sale nell’acuqa e buttate dentro la pasta. A circa metà cottura potete buttare dentro anche le cime di rapa. Riscaldate dell’olio in una padella antiaderente. Soffriggete l’aglio e i pezzi di alice nell’olio. Potete aggiungere un pochino di acqua di cottura della pasta per evitare che si brucino. Quando l’aglio è cotto e l’alice comincia a sciogliersi, aggiungete la ventricina piccante. Aggiungete anche un poco di acqua di cottura della pasta e delle rape. Lasciate cuocere a fuoco moderato sotto il coperchio. Appena la pasta e le rape sono cotte, scolatele. Aggiungete la pasta e le rape sulla padella, girate bene e condite con del pepe nero macinato. Potete anche aggiungere un filo d’olio d’oliva crudo. Dividete sui piatti e cospargete sopra abbondante pecorino grattuggiato.

Grillattu kananpoika - Pollo intero alla griglia

2011-11-20T11:33:00.000+01:00

Syksyn (tai talven) edetessä mieleni tekee viettää enemmän aikaa keittiössä ja kokeilla uusia reseptejä. Ostin jonkin aikaa sitten keittokirjan, jossa on vain täysin maidottomia reseptejä. (Maidoton keittiö, Mini C & Tanya Carr, 2009.) Niiden joukossa olikin monia hyväksi osoittautuneita ohjeita, joista yksi on sitruunalla ja oreganolla maustettu kokonainen kananpoika. Valmistus ei kestä sinällään kauan, koska kananpoika maustetaan nopeasti ennen uuniin laittamista. Sitten sen voikin jättää rauhassa paistumaan ainakin tunniksi. Tärkeää reseptin kannalta on se, että yrtit, tai ainakin oregano ja meirami, ovat tuoreita – maku on tällöin aivan eri luokkaa. Olen tarjoillut kananpojan tuoreen vihersalaatin kera, joskus kanan kanssa uunissa kypsytettyjen vihannesten tai perunoiden kanssa. Kaikki käy! Kana on kivaa vaihtelua tavalliselle grillatulle kanalle, ja viini- (tai siideripohjainen) kastike antaa lihalle ihanan maun, ja siihen voi dipata myös kanan kanssa kypsytettyjä kasviksia/perunoita. Olen tehnyt kanaa nyt muutaman kerran, ja joka kerta se häviää pöydältä hetkessä, joten suosittelen reseptiä hyvillä mielin myös muille. Mukava vaihtoehto tavalliselle sunnuntaipäivälliselle tai vieraille tarjottavaksi. Buon appetito e buona domenica! :)

AINEKSET:

1 kokonainen broileri

vehnäjauhoja

oliiviöljyä

1 pienen sitruunan kuori ja mehu

1 rkl liperiä

1 iso sipuli hienoksi pilkottuna

muutama oreganonoksa hienoksi pilkottuina (vain lehdet)

3,5 dl makeahkoa valkoviiniä (tai puolikuivaa omenasiideriä)

mustapippuria

kuivattua chiliä

yrttisuolaa

tuoretta meiramia hienoksi pilkottuna (muutaman oksan lehdet)

muskottipähkinää

margariinia tai muuta kasvisrasvalevitettä

suolaa.

Laita uuni kuumenemaan. Itse käytin n. 180-190 asteeseen lämmitettyä kiertoilmauunia, jossa grillivastike oli päällä. Tällä tavalla kana kypsenee joka puolelta, ja grillivastike paahtaa samalla pinnan ihanan rapeaksi. Taputtele broileri kuivaksi ja levitä vehnäjauhoja sen pintaan. Jätä broileri odottamaan. Kuumenna paksupohjaisessa paistinpannussa oliiviöljyä, johon lisäät sitten raastetun sitruunankuoren ja sipulin. Paista kunnes sipuli alkaa saada hieman väriä. Lisää sitten sitruunamehu, tuore meirami ja oregano, liperi, ripaus kuivattua chiliä, kunnon ripaus yrttisuolaa ja ripaus muskottipähkinää. Kaada mukaan myös viini tai siideri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes sipuli on kypsää ja viinistä on haihtunut noin kolmasosa. Pane broileri uunipellille. Hiero lihaan, myös nahan alle, hieman suolaa ja mustapippuria. Voitele nahka voimariinilla tai muulla levitteellä. Kaada puolet kastikkeesta sitten kanan päälle. Mikäli haluat tarjoilla kanan uunikasviksien tai perunoiden kera, voit ympäröidä broilerin niillä – perunaa, porkkanaa, parsakaalia, fenkolia tms. Paista broileria uunissa noin tunti tai vähän päälle. Käännä kanaa ainakin kerran paistamisen aikana ja kaada samalla loput kastikkeesta kanan päälle, jottei se kuivu. Kun kana on kauniin kullanruskea joka puolelta ja liha sisältä kypsää, kana on valmis. Siirrä valmis broileri tarjoiluastiaan ja aseta ympärille kanan kanssa paistetut kasvikset tai perunat. Kauho päälle kastiketta uuniastian pohjalta. Tarjoile kylmän siiderin tai valkoviinin kera, voit myös valmistaa hieman vihersalaattia kylkiäiseksi. Riittää kanan koosta riippuen korkeintaan neljälle hengelle.

Man mano che l’autunno (o l’inverno) avanza, io ho sempre più voglia di trascorrere del tempo in cucina a provare delle ricette nuove. Qualche tempo fa ho comprato un libro di cucina, che contiene solo ricette senza latte. (in finnico: “Maidoton keittiö, Mini C & Tanya Carr, 2009.) Tra le ricette ce n`erano infatti tante che si sono rivelate gustose, e una di queste è una ricetta di pollo intero grigliato in forno, condito con origano e limone. La preparazione in sé non richiede tanto tempo, visto che il pollo viene condito abbastanza velocemente prima di essere messo in forno a cuocere. Là può essere lasciato in pace a cuocere per almeno un’ora. La cosa importante per la ricetta è che gli odori, o almeno l’origano e la maggiorana siano freschi- così il gusto è molto più buono. A volte ho servito il pollo con un’insalata verde fresca, altre volte con delle patate o con verdura cotte in forno con il pollo. Tutto va bene! Questo pollo è piacevolmente diverso dal solito pollo alla griglia, e la salsa a base di vino (o di sidro) dà alla carne un gusto delizioso e può anche essere usata per condire la verdura/le patate cotte con il pollo. Ho preparato il pollo in giá piú di una occasione, e ogni volta sparisce dal tavoo in un “nanosecondo”, quindi posso caldamente consigalire la ricetta anche agli altri. È una bella alternativa ad un solito pranzo domenicale o piatto da offrire agli ospiti. Buon appetit e buona domenica! :)

INGREDIENTI:

1 pollo intero

farina

olio d’oliva

succo e scorza di 1 piccolo limone

1 cucchiaio di ligustico

1 grande cipolla tagliata a pezzetti

qualche rametto di origano ben sminuzzato (solo le foglie)

3,5 dl vino bianco alquanto dolce (o sidro prosecco)

pepe nero

peperoncino secco

sale alle erbe

maggiorana fresca ben sminuzzata (solo le foglie di qualche rametto)

noce moscata

margarina

sale.

Mettete il forno a riscaldare. Io ho usato un forno ventilato con la funzione griglia accesa, riscaldato a circa 180-190 gradi. Così il pollo si è cotto da tutti i lati e la funzione griglia rende la pelle meravigliosamente croccante…Asciugate il pollo con un pezzetto di carta da cucina e strofinate un po’ di farina su tutta la superficie. Lasciate il pollo ad aspettare. Riscaldate dell’olio d’oliva in una padella antiaderente e aggiungete la cipolla e la scorza di limone grattugiata. Lasciate a cuocere finchè la cipolla non prende un po’ di colore. Aggiungete il succo di limone, maggiorana e origano freschi, ligustico, un poco di peperoncino secco, un bel po’ di sale alle erbe e un po’ di noce moscata. Versate dentro anche il vino (o il sidro). Lasciate cuocere piano piano, finchè la cipolla non sia cotta e circa un terzo del vino non sia evaporato. Mettete il pollo su una teglia da forno. Strofinate sale e pepe nero sulla pelle e anche sotto la pelle. Stendete della margarina sulla pelle. Versate circa una metà della salsa sopra il pollo. Se volete servire il pollo con verdure o patate al forno, potete circondare il pollo con esse – patate, broccoli, carote, finocchio etc. Cuocete al forno per un’ora circa o poco più. Girate il pollo almeno per una volta durante la cottura e versate allora il resto della salsa sopra per evitare che la carne si asciughi. Una volta che il pollo è bello dorato da tutti i lati e la carne cotta dentro, il pollo è pronto. Trasferite il pollo pronto su un piatto di portata e circondatelo con la verdura o patate cotte insieme alla carne. Versate la salsa sopra il tutto. Servite con vino bianco o sidro ghiacciato, potete anche preparare un poco di insalata verde da servire insieme. A seconda della grandezza del pollo, questa porzione basta al massimo per 4 persone.

Kirjamessut - Fiera dei libri a Helsinki

2011-11-03T21:08:00.000+01:00

Viime viikonlopulla Helsingissä pidettiin Kirjamessut, Viini- ja ruokamessut sekä Musiikkimessut. Vietin viikonlopun kuunnellen kirjailijahaastatteluja, katsellen herkullisia ruokia kokkaavia keittiömestareita, kuunnellen hyvää musiikkia ja ostaen suuren määrän kirjoja, jotka eivät ikinä tule mahtumaan matkalaukkuuni… :) Helsingin kirjamessut ovat loistava tilaisuus, jossa voi löytää harvinaisia kirjoja, käydä katsomassa uusia kirjamaailman lahjakkuuksia, ostaa halvalla hyviä kirjoja ja kuunnella mielenkiintoisia esityksiä ja haastatteluja. Messukeskuksessa järjestettiin samanaikaisesti myös Viini- ja ruokamessut ja Musiikkimessut – kävijöillä oli mahdollisuus maistella eri puolilta maailmaa peräisin olevia herkkuja ja hienoja viinejä sekä löytää CD- ja äänilevyjä, jotka aikaisemmin tuntuivat mahdottomilta löytää. Messuilla olivat hyvin esillä myös italialaiset tuotteet ja italialainen keittiödesign. Onnistuin parin esitelmän ja haastattelun välissä maistelemaan esimerkiksi Petris chocolate roomin käsin tehtyjä suklaamakeisia. Ihania suklaakonvehteja ja paljon täysin laktoosittomia makuja! Tämän lisäksi mieleen jäi eräs englantilainen CherryTreen tuote, joka onnistui valloittamaan sydämeni (makuhermoni): Pineapple & Coconut Liquer Curd. Se muistuttaa perinteistä lemon curdia, mutta onkin tehty ananaksesta ja kookoslikööristä – ihanan makuista, eipä siihen muuta voi sanoa! Mitä kirjapuoleen tulee, kävin kuuntelemassa Stig Larssenin leskelle tehtyä haastattelua (Eva Gabrielsson, hänen miehensä kirjoitti Millennium-trilogian), näin Don Rosan (Disneyn ja Aku Ankan sarjakuvapiirtäjä), kuuntelin Lorna Byrneä (”Enkeleitä hiuksissani” kirjoittaja) ja seurasin monille suomalaisille kirjailijoille tehtyjä haastatteluja.

Lauantai-iltana minä ja ystäväni päätimme hemmotella itseämme: menimme syömään helsinkiläiseen AITO-ravintolaan. Täytyy sanoa, että lähdin ravintolasta ulos ERITTÄIN tyytyväisenä – mikäli satutte tännepäin maailmaa/Helsinkiä, käykää ihmeessä syömässä tässä pienessä ravintolassa, jossa tarjoillaan herkullisia, paikallisista ja sesonkiraaka-aineista valmistettuja ruokia. Söin – muun muassa – katajanmarjakastikkeella valeltua hirvipaistia, joka tarjoiltiin palsternakkavaahdon ja pekonisiivuihin kiedottujen perunoiden kera. Kokki oli onnistunut löytämään ja muodostamaan täydellisiä makuyhdistelmiä luoden yllättävän ja makuhermoja kutkuttavan menyyn. Illan upeaksi lopuksi söin jopa kaksi eri jälkiruokaa… :D Kuuman karamellikastikkeen kanssa tarjoiltu karpalojäädyke oli täydellinen loppuhuipennus ikimuistoisen illallisen päätteeksi! :)

Nello scorso weekend si è tenuta a Helsinki una gigantesca fiera dei libri, del cibo e della musica. Ho trascorso il mio weekend ascoltando delle interviste fatte agli scrittori, seguendo famosi chef cucinare ricette prelibate, ascoltando della buona musica e comprando un sacco di libri che non mi entreranno mai nella valigia… :) La fiera del libro a Helsinki è un’occasione per trovare libri introvabili, scoprire nuovi talenti del mondo della scrittura, fare acquisti a buon prezzo e ascoltare delle presentazioni e interviste molto interessanti. Nello stesso complesso si tiene anche la fiera del vino e del cibo e la fiera della musica – puoi trovare delle prelibatezze provenienti da tutte le parti del mondo, assaggiare vini pregiati e trovare un CD che pensavi ormai introvabile. Molto presenti erano anche i prodotti italiani e il design culinario italiano. Io, tra una presentazione e l’altra, sono riuscita ad assaggiare ad esempio i cioccolatini fatti a mano del Petrischocolate room. Praline deliziose e anche senza lattosio! Inoltre, un prodotto inglese di Cherry Tree mi ha conquistato subito: Pineapple & Coconut Liquer Curd. Assomiglia al lemon curd tradizionale, ma è fatto con ananas e cocco – squisito, che dire! Per quanto riguarda la parte dei libri, ho seguito l’intervista alla vedova di Stig Larssen (Eva Gabrielsson, il marito era l’autore della trilogia Millennium), visto Don Rosa (fumettista di Disney, disegnatore di Paperino), sentito Lorna Byrne (l’autore di “Un Angelo tra i Capelli”) e seguito numerose interviste aglii scrittori finlandesi.

Sabato sera io e i miei amici abbiamo deciso di trattarci bene: siamo andati a mangiare in un ristorante di Helsinki, Ravintola AITO (Ristorante “GENUINO”). Devo dire che sono uscita mooolto contenta – se capitate da queste parti del mondo, vi consiglio di fermarvi a mangiare in questo ristorante piccolo, che serve piatti squisiti preparati con ingredienti locali e di stagione. Io ho mangiato – tra l’altro - un arrosto di alce con una salsa alle bacche di ginepro, mousse di pastinaca e patate avvolte in sottile strisce di pancetta. Sono riusciti a trovare delle perfette combinazioni di gusti creando un menù sorprendente e sfizioso. Per finire in bellezza, ho preso addirittura due dolci… :D Il semifreddo al mirtillo palustre servito con una salsa calda di caramello era il finale perfetto per una cena memorabile! :)

Roomalainen hunajakana-Pollo romano al miele

2011-10-22T11:24:00.000+02:00

LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LE FOTO!!

Viime aikoina olen juhlinut paljon – hyvistä syistä! Täytin ensinnäkin 35 vuotta, ja juuri tällä viikolla Alberto Angelan kirja (”Päivä antiikin Roomassa”), jonka käänsin suomeksi, ilmestyy myös Suomessa (myynnissä kaikissa Akateemisissa kirjakaupoissa ja tilaamalla myös Suomalaisissa kirjakaupoissa). Aihetta tyytyväisyyteen :) Suosittelen tietenkin lukemaan kirjan, joko italiaksi tai suomeksi! Kirjassa kerrotaan antiikin Roomasta hyvin mielenkiintoisella tavalla, anekdoottien avulla ja kertojan/lukijan silmien kautta. Pääosassa on lukija itse: satunnainen matkailija, joka sattuu heräämään Roomassa eräänä tavallisena päivänä vuonna 155 jKr. Kiehtovaa!

Juhlistaakseni sekä ensimmäistä että toista tapahtumaa olen tällä välin ehtinyt kokkaamaan paljon kaikkea hyvää kotona, ja olen käynyt ulkona syömässä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eräs itse kokkaamani resepti on peräisin maailman vanhimmasta keittokirjasta: Apiciuksen ”Roomalainen keittokirja” (De Re Coquinaria), joka on siis käännetty myös suomeksi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun valmistan jonkun kirjasta otetun reseptin (ks. postaus päivältä 13.08.2011) – viime kerralla tulos yllätti meidät positiivisessa mielessä. Niinpä tällä kertaa kokeilin kanareseptiä, josta pidimme niin paljon, että tarjoilin samaa ruokaa myös joillekin vierailleni, jotka tuntuivat arvostavan sitä suuresti :D

Valmistaakseni ruoan ostin kokonaisia kananrintoja ja käytin mausteita kuten liperiä sekä hunajaa (kyseinen ruoka on siis kermakastikkeella höystettyä hunajakananrintaa). Tarjoilin koko komeuden uunissa paahdettujen perunanpuolikkaiden kera. Loistava yhdistelmä! Kanan mausteisuus (mausteina oreganoa, pippuria, liperiä, hunajaa, soijakastiketta, valkoista balsamicoa ja korianteria) käy täydellisesti yhteen kermaisen kastikkeen kanssa, joka valmistettiin kanan keitinliemen jäämistä, kermasta, hunajasta ja pippurista. Kysymyksessä on siis kirjaimellisesti tuhatvuotinen keittiöperinne! :) Jouduin tietenkin korvaamaan joitakin aineksia – garumin, roomalaisten rakastaman kalakastikkeen tilalla käytin soijakastiketta lisätäkseni ruokaan suolaisuutta. Korvasin myös rasvaisen maidon soijakermalla. Muuten käyttämäni ainekset ovat lähes samat kuin alkuperäisessä reseptissä!

Muut valokuvat, jotka näette lopussa, on otettu niiden päivällisten/illallisten yhteydessä, jotka joko järjestin itse tai joihin osallistuin sillä hyvällä tekosyyllä, että minulla oli juhlittavaa! Muistan erään pehmeän makuisen ja nautinnollisen kurpitsasosekeiton sekä sesongin vihanneksista tehdyn paistoksen, jonka päällä komeili kotona tehtyä tulista tuoremakkaraa. Ja tietenkin muutaman itse valmistamani suolaisen piirakan. Voin siis sanoa, että tämä on ollut ihana, ruoantäyteinen herkutteluviikko! :D

Hyvää ruoantäytteistä herkutteluviikonloppua myös teille! :)

AINEKSET:

3 kokonaista kananrintaa

mustapippuria

liperiä

oreganoa

akaasiahunajaa

valkoista balsamicoa (tai mietoa ja makeahkoa valkoviinietikkaa)

kananlientä

oliiviöljyä

suolaa

soijakastiketta

soijakermaa tai laktoositonta kermaa

jauhoja

perunoita tai lehtisalaattia

oliivipateeta (vaihtoehtoinen).

Leikkaa kananrinnat kahteen osaan. Poista pienet luut. Mikäli kananrinnat ovat hyvin suuria, voit tehdä niiden sivuille pienen viillon ja täyttää sen pienellä määrällä oliivipateeta, joka maustaa lihan myös sisältä käsin. Toimii hyvin! Mikäli kananrinnat eivät ole erityisen paksuja, pateeta ei tarvitse lisätä. Ota suuri paistinpannu, johon laitat kananrinnat (joita on nyt 6) paistumaan pienessä määrässä oliiviöljyä. Ruskista kananrinnat joka puolelta. Kun liha on saanut jo vähän väriä, lisää pannulle noin 6 rkl soijakastiketta, 3 tl oreganoa, 1,5 tl liperiä, maun mukaan mustapippuria, 3 tl akaasiahunajaa, noin 4 rkl valkoista balsamicoa (tai mietoa ja makeahkoa viinietikkaa), noin 1,5 tl korianteria ja 1,5 dl kananlientä. Jätä liha kypsymään kannen alle varsin kovalla lämmöllä. Kun liha alkaa olla kypsää, voit ottaa kannen pois ja antaa keitinliemen vetäytyä. Voit ottaa osan liemestä talteen myöhempää kastikkeen maustamista varten. Kun keitinliemi on haihtunut lähes kokonaan ja kananrinnat ovat kauniin kullanruskeita, ota liha pois pannusta ja laita odottamaan lämpimään. Lisää pannulle jonkin verran jauhoja ja hieman oliiviöljyä. Paista hetken ajan. Lisää sitten kaksi purkillista kermaa ja hieman vettä. Sekoita tehokkaasti saadaksesi jauhot sekoittumaan tasaisesti nesteeseen. Jätä kiehumaan hiljalleen hetken ajaksi saadaksesi kastikkeesta paksumman ja kermaisemman. Lisää suolaa maun mukaan ja noin 2-3 teelusikallista akaasiahunajaa. Voi lisätä hieman pippuria ja kanan keitinlientä maustaaksesi kastikkeen paremmin, mutta mausta ei saa tulla liian voimakas. Kun kastike on mielestäsi kauniin tasainen, paksun kermainen ja tarpeeksi maukas (mutta ei liian voimakas), kastike on valmis. Tarjoa kananrinnat omalla lautasellaan ja kastike omasta kulhostaan. Kylkiäisenä voit tarjota joko vihersalaattia ja maalaisleipää tai kuorittuja, puolitettuja perunoita, jotka on paahdettu uunissa muutaman kokonaisen valkosipulinkynnen, pippurin, yrttisuolan, balsamicon ja oliiviöljyn kera.

Ultimamente ho festeggiato tanto – per buoni motivi! Intanto, ho compiuto 35 anni, e proprio questa settimana il libro di Alberto Angela (“Una Giornata nell’Antica Roma”), tradotto in finnico da me, esce anche in Finlandia. Che soddisfazione :) Se non avete ancora letto il libro, vi consiglio vivamente di leggerlo – in italiano o in finnico che sia! Racconta della vita di antica Roma in maniera molto interessante, tramite piccoli aneddoti e gli occhi di una persona (il narratore/lettore, il protagonista del libro) che per caso capita a Roma in una giornata normale nel 115 dC. Affascinante!

Intanto, per festeggiare sia l’uno che l’altro evento, ho cucinato un sacco di cose buone a casa e poi sono anche andata fuori a mangiare come si deve. Una ricetta da me preparata l’ho presa dal libro di cucina più antico del mondo: De Re Coquinaria di Apicius, che è stato tradotto sia in italiano che il finnico. Non è la prima volta che provo a preparare una ricetta da questo libro (vedere il post del 13.08.2011): visto che l’ultima volta il risultato ci ha sorpreso in maniare positiva. Quindi, questa volta ho provato un piatto a base di pollo, che ci è piaciuto talmente tanto che l’ho proposto anche a certi miei ospiti, che sembravano molto gradire la pietanza :D

Per preparare il piatto ho compato dei petti di pollo interi, ho usato certe spezie particolari (ligustico) e il miele (è un petto di pollo al miele e alla salsa a base di panna) e ho servito il tutto con delle patate arrosto al forno. Spettacolare! Il gusto speziato del pollo (che viene preparato con origano, pepe, levistico, miele, soia e aceto di vino e coriandolo) si sposa perfettamente con la salsa cremosa fatta con il fondo di cottura di pollo, panna, miele e pepe. Una tradizione millenaria, insomma! :) Certo, ho dovuto sostituire alcuni ingredienti – anziché garum, la salsa di pesce salata adorata dai romani ho usato salsa di soia per dare sapidità. E ho sostituito il latte grasso con della panna. Per il resto gli ingredienti sono quasi uguali!

Un altro paio di foto che vedrete alla fine sono state scattate durante i pranzi/le cene che ho organizzato o a cui ho partezipato con la bella scusa di dover festeggiare! Mi ricordo una certa vellutata di zucca, molto delicata e molto buona, e uno sformato di verdura di stagione tornito con delle salsicce piccanti fatte in casa. E poi qualche torta salata preparata da me. Insomma, è stata una bella settimana mangereggia! :D

Auguro un bel weekend mangereggio anche a voi! :)

INGREDIENTI:

3 petti di pollo interi

pepe nero

ligustico

origano

miele d’acacia

aceto balsamico bianco (aceto di vino bianco delicato)

brodo di pollo

olio d’oliva

sale

salsa di soia

panna di soia o panna senza lattosio

farina

patate oppure insalata verde

patè di olive (alternativo).

Tagliate i petti di pollo a metà. Togliete gli ossicini. Se i petti di pollo sono molto cicci, potete fare un taglio al fianco di ciascun filetto e infilare dento un poco di patè di olive per insaporire la carne anche dentro. Funziona bene! Se i petti non sono molto alti invece, potete lasciarli così come sono. Prendete una padella capiente e mettete i petti (che ora sono 6) a rosolare in un poco d’olio. Fateli prendere colore a ciascun lato. Quando la carne ha preso un poco di colore, aggiungete nella padella circa 6 cucchiai di salsa di soia, 3 cucchiaini di origano, 1,5 cucchiaini di ligustico, pepe nero a piacere, 3 cucchiaini di miele di acacia, circa 4 cucchiai di aceto balsamico bianco (o aceto di vino molto delicato), circa 1,5 cucchiaini di coriandolo e 1,5 dl di brodo di pollo. Lasciate a cuocere a fuoco abbastanza alto sotto coperchio. Quando i petti di pollo cominciano ad essere cotti, potete togliere il coperchio e lasciar restringere il fondo di cottura. Ne potete mettete un poco da parte da usare più tardi come condimento della salsa di panna. Quando la salsa si è ristretta quasi completamente e i petti di pollo sono belli cotti e corati, togliete il pollo e mettete da parte. Aggiungiete sulla padella una manciata di farina e un poco di olio. Fate soffriggere un attimo. Poi potete aggiungere due confezioni di panna di soia e un pochino di acqua. Mescolate energicamente per rendere il composto omogeneo. Lasciate cuocere a fuoco basso per un attimo perché la salsa deve diventare più corposa e cremosa. Aggiungete sale a piacere e circa 2-3 cucchiaini di miele d’acacia. Potete aggiunere anche un poco di pepe e un poco del fondo di cottura per insaporire ulteriormente, ma il gusto non deve diventare troppo forte. Quando avete una vellutata uniforme, cremosa e dal gusto delicato ma sufficentemente saporito, la salsa è pronta. Offrite i petti di pollo su un piatto di portata, la salsa su un altro. Come contorno potete offrire insalata verde e pane casereccio oppure patate sbucciate, tagliate a metà e arrostite in forno con qualche spicchio d’aglio intero, pepe, sale alle erbe e olio.